Helvetin portti: Houskan legenda ja historia

Linna ilman syytä olla siellä

Useimmat keskiaikaiset linnat vastaavat ilmeiseen kysymykseen. Ne vartioivat joen ylityspaikkaa, kauppatietä, kaivosta tai rajaa. Houska ei vastaa mihinkään niistä. Se seisoo hiekkakivikalliolla mäntymetsissä Prahan pohjoispuolella, noin 47 km:n päässä pääkaupungista, kaukana kaikista reiteistä, joilla oli 1200-luvulla merkitystä. Legendan mukaan siinä ei uutena ollut kaivoa eikä keittiötä, ja sen vahvimmat puolustukset osoittivat linnanpihalle, eivät metsään.

Legendan ystäville siinä on koko asia. Linnan, joka ei vartioi mitään ulkopuolellaan, täytyy vartioida jotakin sisällään. Historioitsijat suhtautuvat asiaan rauhallisemmin. He näkevät kuninkaallisen linnan Přemysl Ottokar II:n ajalta, rakennettuna hallinnoimaan kuninkaan maita harvaan asutulla seudulla, ja myöhemmin uudistettuna niin monesti, että sen alkuperäistä pohjaa on vaikea lukea. Molemmat leirit ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta. Kun kävelet ylös puiden lomasta ja valkoiset muurit ilmestyvät näkyviin, paikka tuntuu tarkkailevan sinua.

Mitä pimeydestä kiipesi ylös

Tarina alkaa ennen linnaa. Kallion alla, kyläläiset sanoivat, kulki niin syvä halkeama, ettei siihen pudotettu kivi koskaan pitänyt ääntä. Öisin sieltä tuli jotakin ulos. Kuvaukset vaihtelevat kertojan mukaan, mutta niissä on sukunäköä. Osittain eläimiä ja osittain ihmisiä, joillakin lepakon tai linnun siivet, jotka hiipivät alas maatiloille ja veivät eläimiä ja joskus myös ihmisiä, jotka lähtivät katsomaan.

Kukaan ei saanut reikää täytettyä. Kivet, multa ja hirret katosivat siihen. Niinpä tuli määräys, useimmissa versioissa kuninkaalta itseltään, sulkea se ainoalla jäljellä olevalla tavalla. Kivilattia kuilun suun päälle, linna lattian ympärille ja täsmälleen siihen kohtaan kappeli. Kuilua ei tuhottu. Se lukittiin.

Vanki köyden varassa

Legendan kuuluisin osa sijoittuu juuri ennen sulkemista. Rakentajat, tai linnanherra, halusivat tietää, mitä siellä alhaalla oli. Kuolemaan tuomitulle vangille tarjottiin vapautta, jos hän laskeutuisi köyden varassa alas ja palaisi kertomaan. Hän suostui, hänet laskettiin pimeyteen, ja hetkessä hän alkoi huutaa.

Kun hänet vedettiin ylös, tarina kertoo, hänen hiuksensa olivat valkoiset ja hänen kasvonsa olivat vanhentuneet kolmellakymmenellä vuodella. Hän ei voinut tai halunnut kuvailla, mitä oli nähnyt. Joissakin versioissa hän tuli hulluksi, toisissa kuoli muutamaa päivää myöhemmin. Kaikissa versioissa kukaan ei tarjoutunut seuraavaksi, ja muurarit aloittivat työnsä. Linnan oppaat kertovat tämän kappelissa, ja tarina on aivan toinen, kun sen kuulee seisoessaan sen kohdan päällä.

Kappeli kantena

Kappeli on todellinen, ja se on linnan vanhin aarre. Sen seinillä on noin vuonna 1330 ja 1400-luvun alussa maalattuja seinämaalauksia. Hahmojen joukossa on pyhä Mikael miekka kohotettuna lohikäärmeen yllä, sotureiden enkeli, joka Johanneksen ilmestyksessä syöksee suuren lohikäärmeen alas taivaasta. Uskovien mielestä valinta kertoo paljon. Jos haluaisit asettaa vartijan helvetin ovelle, maalaisit Mikaelin.

Historioitsija huomauttaisi, että pyhä Mikael esiintyy kappeleissa kaikkialla Euroopassa ja että Houskaan on maalattu myös pyhä Kristoforos, matkalaisten suojeluspyhimys. Kappeli restauroitiin vuonna 1928, ja opastetulla kierroksella näet kauniisti hoidetun goottilaisen huoneen, et luukkua. Linnan oma verkkosivusto esittelee kuilun sanoilla ”legendan mukaan”, ja se on oikea sävy ottaa mukaan.

Myöhemmin tulleet aaveet

Rakennus, jolla on tällainen legenda, houkuttelee muitakin. Linnan sivusto mainitsee kasvottoman hahmon mustassa munkinkaavussa ja hupussa, joka on nähty ikkunoissa ja muureilla, ja toistaa huhun, jonka mukaan lattioiden alla makaa jonkin ei aivan ihmisen luurankoja. Kolmikymmenvuotisesta sodasta on peräisin Oront, ruotsalainen päällikkö, jonka sanotaan harrastaneen mustaa magiaa Houskassa ja jonka henki kertojasta riippuen asuu yhä paikassa. Toiset mainitsevat päättömän mustan koiran, valkoisen naisen ja raapimisen kappelin lattian alta.

• Huppupäinen hahmo, kasvoton, linnan omalla sivustolla legendana kerrottu
• Luurangot, huhu, jonka linna toistaa varovaisella ”sanotaan”-sanalla
• Oront, kolmikymmenvuotisen sodan velhopäällikkö tšekkiläisessä kansanperinteessä
• Äänet alhaalta, vanhin ja epämääräisin tarina, ja se, joka pitää muut hengissä

Sotavuodet ja niistä kasvanut myytti

1900-luku antoi Houskalle sen uusimman legendan. Toisen maailmansodan aikana alue kuului Sudeettialueeseen, ja Saksan armeija käytti linnaa vuoteen 1945 asti. Tšekkiläiset lähteet lisäävät, että siellä toimi alueellinen SS-esikunta ja että valtakunnan turvallisuusvirasto siirsi Houskaan arkistoja ja kirjoja vuonna 1943. Ne ovat merkintöjä miehitysarmeijasta, joka etsi maaseudulta hiljaisia ja turvallisia rakennuksia.

Niistä kasvoi lukemattomissa videoissa kerrottu tarina, että natsiokkultistit tekivät kokeita kuilun yllä ja että ruumiita löytyi sotilaiden lähdettyä. Mikään asiakirja ei tue sitä, eikä linnan oma historia mainitse sitä. Olentojen ja vangin tavoin siitä nauttii parhaiten tarinana, mieluiten kappelissa ovi suljettuna.

Mitä asiakirjat kertovat

Dokumentoitu historia on lyhyempi kuin legenda, ja lempeämpi.

Houskan sisarlinna ajallisesti on Bezděz, jonka sama kuningas perusti vuonna 1264 ja joka näkyy kukkulallaan pohjoisessa. Bezděz ja Mělník kertoo siitä, ja Kokořínilla, naapurilaakson linnalla, on omat legendansa.

Vierailulle legenda mielessä

Mene tunnelman, älä todisteiden takia. Parhaat käynnit ovat aikaisin tai myöhään päivällä, kesäväkijoukkojen ulkopuolella, kun metsä on hiljainen ja kappeli hämärä. Lokakuun viikonloput, kauden viimeiset, ovat lähimpänä tarinoiden tunnelmaa. Tarkista ensin aukiolopäivät, koska linna sulkeutuu talveksi, ja lue päiväretkisuunnitelmamme, jos haluat yhdistää Houskaan toisen linnan.